perjantai 5. elokuuta 2011

Lasten säännöt...

Kuinka te muut lapselliset pistätte rajat omille pirpanoille ja kuinka niissä pysytään?
Meillä meinaa olla isomman kohdalla mustasukkaisuutta varsinkin leluista. Ja pienempi kun ei ymmärrä vielä ihan kaikkia isomman keksimiä leikkityylejä...Odotankin sitä hetkeä, kun pojat leikkisivät yhdessä samaa leikkiä. Siitä saatiin pikkasen esimakua muutama päivä sitten. Aijjaij, miten oli kivannäköistä kun olivat sulassa sovussa autoineen. Isompi ukko tuli aamulla riemuissaan kertomaan, että hei, Oskarihan osaa puhua!!! Ja hei Oskari mennään nyt leikkimään :)
Tietysti välillä tulee niitä kahakoita, mutta kun välillä niitä meinaa tulla niiiiiin paljon ja niiiiin pienistä asioista. Ja kun toinen tekee pahoja, niin toinen tekee perässä ja sitten huutavat molemmat kurkut suorina. Huuuuuuh, siinä sitä mamman pinnaa koitetaan kiristää. Siihen asti, kunnes molemmat ymmärtävät, että lyöminen, vaatteista repiminen, tuuppiminen ja muu kiusaaminen on ikävää, niin meillä otettiin käyttöön tämmöset keinot. Yhdessä laadittiin isomman kanssa säännöt, jotka luettiin myös pienemmälle. Joita molemmat noudattavat. (näkee isompi, että myös pienempi saa saman kohtelun, ja pienempi huomaa, että ei olekaan niin mahtava hallitsija)

Säännöt on poikien huoneen seinällä muistuttamassa.


Kukahan on laittanut penkin "piiloon"....?




1 kommentti:

  1. Kuullostaa tuo lasten tappelu niin kovin tutulta! :)
    Meidän pojilla on ikäeroa 1v5kk ja tappelua on edelleen...toisena päivänä vähemmän, toisena hurjasti. Pojat siis 8,5 ja 7 nyt. Ja iida 4v tappelee tuon 7v:n kanssa...
    Mutta onneksi myös leikkivät, tyttö menee välillä mukana taisteluleikeissä ja välillä pojat kotileikeissä.

    Tuo jäähypenkki on mun mielestä hyvä, se oli meillä käytössä jossain vaiheessa, ja nyt ajoittain neidillä.
    Tosi hienosti olet tehnyt lapsille selkeät säännöt ja selitykset.

    Kyllä se siitä, iän mukana tappelujen aiheet muuttuvat ja tappelijatkin tulevat tasaväkisemmiksi. Ja kyllä ne pienet pukarit kuitenkin ovat toisilleen niin tärkeitä...
    Tuskin kaverin annetaan muksia veljeä, vaikka keskenään nahistellaankin. :)
    Vaikka kyllä siinä äiti-ihmisellä on joskus jaksu hukassa ja pinna vähissä kun mitä ihmeellisemmistä asioista saadaan riita aikaan...

    Nyt ymmärrän jo omia vanhempianikin. Oman veljeni kanssa oltiin aivan kammottavia tappelupukareita kunnes täytin 13v. Sitten me oltiin kahestaan äitiä ja iskää vastaan. ;)

    Onpa muuten tosi kurja kun et pääse kunnolla kommentoimaan blogiini. En ymmärrä missä vika... Kiitos hurjasti, kun kuitenkin jaksat kommenttia jättää!

    Ihanaa, riidatonta lauantaita! :)

    VastaaPoista

Olen kovin iloinen, jos jätät merkin käynnistäsi :)