tiistai 22. helmikuuta 2011

Tiistai meillä

Meidän tiistaipäivä meni mukavasti. Daniel vietiin aamulla taas päiväkotiin, ja pienen lenkin kautta tultiin pienemmän kanssa kotiin. Ukkeli oli niin innoissaan ulkona, köpötteli eteenpäin ja suu kävi ku Runebergillä. Kotona odotti tiskit ja pyykit. Huoh. Kiva näitäkin hommia on silti tehdä, kun saa touhuta suht rauhassa. vain yksi käsipari helmoissa. Pienelle riittää kuitenkin vielä niin yksinkertaiset jutut. Ja hyvä apuri näissä kotitöissä :) Pyykinpesukone on ku elokuvaa katsois :D

Maalasin semmosen ällön ruskeen liitutaulu-taulun (olipas hyvin sanottu ;) ) mustaksi, tai siis aika tumman harmaa toi näyttäis olevan. Ja vaaleanpunaiset neliöt, siinä oli semmoset kahvikuppikuvat, 3kpl. Päälle pistin lakan avulla paperia, talouspaperista erottelin niitä kerroksia. Tuli aika kiva pinta. Nyt on joku ihmeen vaaleanpunainen buumi. On kukkaa ja kynttilää. Tarttis semmosen oikeen pinkin/fuksian värisen maton vielä keittiöön. Muuten siellä on beigeä ja harmaata.

Tyynynpäällisiä yritän ommella. Löysin isomummon vanhan valkoisen lakanan, jossa on hänen tekemä pitsinen leveä kanttaus. Taitaa olla oikeastaan isomummon tekemä vauvalle lakanan koosta päätellen. Olisiko sitten mun mummon vauvalakana. Noh, siitä tulee päällinen makuuhuoneen koristetyynyyn, pitkänmallinen tyyny.

Ulkonakin oltiin leikkimässä, kun ukkeli haettiin kotiin. Tehtiin takapihalla lumesta penkkiä ja koloa :) Kivaa oli peuhata. Tais äiti olla liianki innoissaan, ku mietin jo toista lapiota, että molemmat sais :D

Tultiin kotiin, leikittiin. Tehtiin suklaakiisseliä. Tehtiin ruokaa, ja iskä pääsi valmiiseen pöytään. Leikittiin. Iskä ja daniel kävi kaupassa, äiti ja oskari painui suihkuun. Taas syötiin. Iltasatu. Nukkumaan. Äiti blogissa.

Tämmönen tiistai täällä tänään. Huominen voisi olla yhtä mukava :)

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Alkuvuoden satoa leivonnassa

Mun kameran laturi on vieläkin Porvoossa, ollut jo 2kk. Mun puhelin meni rikki, käytössä kameraton samsung. :D Miehen puhelimessa on kamera, tässä tulee muutamat kuvat sieltä, ettei ihan tylsäksi mene ilman kuvia.

Kummitytön kakkuun kakkukuva ja ruusut. Ruusuja kokeilin erityylillä, en kokeile enää tätä tyyliä, ne on hassuja. Minnihiiri on maalattu sokerimassan päälle. Valkoiset pilkut on nomparelleja. Ja hei, eka maalaus :)

Joona 11 vuotta. Tilauskakku, välissä mansikkamousse, lemoncurd. Päällä marsipaania ja koristeet sokerimassasta. Teema on selvä ;)


Pieni rakas leipoo äitin kanssa pullaa :)

Sitruuna-juustokakku miehelleni töihin viemisiksi. Perinteeksi muodostuva synttärikakku :D
Kukat marsipaania, valkoiset kiehkurat valkoista suklaatia.

HUOM! Marsipaanikoristeet ei kestä hyydykepinnan päällä!!! Hölmö olin kun edes kokeilin. Mutta kun piti päästä tekemään uusilla muoteilla koristeita...


Sama kakku, kukkien värit toisinpäin.

torstai 17. helmikuuta 2011

HYYYRRRRRR

Kyllä pakkasukolla on hauskaa, kun ei millään halua antaa periksi näissä ilmoissa. Hienothan nuo kelit on kun aurinkokin paistaa, mutta kieltämättä aamulla on pikkasen liian kylmä mun makuun. Tunnustaudun ehdottomasti kesäihmiseksi. Niistä kesän ihanista helteistä ollaankin jo kaupan kassan kanssa turistu :) 


Kyllä nuo kuvat lämmittää :)

Eilen tutistiin 3,5tuntia ulkona siskoni kanssa, raijattiin iskän jäämistöä pois. Tänään homma jatkuu. Kaikki tavarat oli ulkona, pakkasta -24C´, ihan rapsakkaa! Nyt on se asia hoidossa, viimiset tavarat viedään sitten SPR:n keräykseen. Sieltä joku saa edullisesti sen, mitä me ei enää tarvittu.
Mutta onkos teistä kukaan joutunut järjestelemään läheisenne asioita, ku lähestä ei enää ole? KYLLÄ ON RANKKAA. Nyt onneksi jo voiton puolella tässä asiassa. Huhhuh. Vielä rankempaa asiasta tekee se, että toiset hoitaa tunnollisesti, toiset ei. "kiitos ja kunnia, aina jäävät saamatta", laulaa Yö. Osuvaa.

Eiliset mieheni synttärit sitten jäi tästä syystä juhlimatta. Juustokakkuja tein töihin vietäviksi. Paluupostina tuli 2 voileipäkakun tilausta. Reilua eikö? :)
Kesällä on tulossa mahdollinen hääkakkuprojekti myös.

Toiminimen perustaminen kiinnostaa kovasti. Olenkin ahkerasti yrittänyt selvitellä asiaa. Tuleekohan mun unelmista sittenkin joskus totta? Ainakin jaksan siitä vielä unelmoida ja haaveilla.

Tunnin päästä lähdetään hakemaan toinen ukkeli päiväkodista, pienempi lataa vielä akkuja peiton alla.

Ainiin, laihdustusprojektia takana 1v4kk ja tuloksena -30kg :) Olen siis päässyt painoon, jota kannoin ennen ensimmäistä raskautta :)) Muutama kilo vielä, niin sit annan olla. Parasta tässä on se, että en ole edes kummemmin laihduttanut. Karkkia syön edelleen, hmmm, reilusti (tyhjä karkkiaski tuijottaa pöydällä).
Helppoa :)

Näihin tunnelmiin, lämmintä talvipäivää :)

tiistai 8. helmikuuta 2011

Onnistupas

No sainhan ne sivutunnisteet yms. tuonne vasemmalle :) Ja kyllä siinä kestikin. Mutta osasin, hiphei! Kyllä tässä menee vielä opetellessa tämä plokkaaminen.

Huomenna olisi jo 3.päivä rakkaalla päiväkodissa. Miten se on mahdollista, että ukkeli puuhaa siellä semmosta, mitä ei kotona tekisi? Esimerkkinä vois heittää ilmoille, hajujen kera, että ukko päätti täräyttää mojovan hajupaketin housuihin päiväunilla! whoooot?, mä kysyin ku kuulin. Eihän semmosta ole tapahtunut, ku korkeintaan kerran. Johan myö ollaan oltu ilman vaippaa jo kuinka ja kauan.
Eilen multa kysyttiin, että karkaisiko D. ulkona? Kun leikki aidan vieressä. "En ikinä uskoisi sellasta, kun on niin varovainen muutenkin monessa jutussa. Eihän hällä varmaan ihan heti tulis mieleen kiivetä edes siinä aidalla, vaikka edes huvinvuoksi." Sen verran on varovainen ja "säikky", että jumpassakin on tullut kommenttia, että antakaa kiivetä-laittakaa lumikasan päälle kiipeilemään-hyppimään-puolapuille. Mutta en koskaan sano silti ei koskaan.
Mutta tosiaan tuo päiväkotipuuha on ihan loistavaa! Tuuletan joka kerta, kun ukkelin on saanut perille. Mahtava keksintö. Tässähän alkaa itsekin ihan elämään normaalia arkea. Nauttimaan arjesta.

Tänään on päivä melkein mennyt sitten puhelimessa, iskän <3 asioita hoidellessa. Stressaten. Ja huomaten tosiasian, että kohta ne asiat on sitten hoidettu. Iskä saa levätä rauhassa. Minä muistellen hyviä muistoja, rakkaita ja lämpimiä. Huonojakin. Mutta erityisesti huomaten sen, että sitten täytyy päästää irti.

Huomenna päivä menee samoissa kaavoissa, kuin tämänpäivänenkin. Paitsi saan hyvää seuraa heti aamusta. Siskoni tulee hoitoapuun, kun en vieläkään saa nostella mitään painavaa. Isoa pikkumiestä vielä vähemmän.

Mukavaa viikon jatkoa!!!

maanantai 7. helmikuuta 2011

Ensimmäinen päivä uuteen opettelua.

Pintaa raapaisten: esikoispallero aloitti tänään päiväkodin :) Äiti ei itkenyt portilla. Äiti oli ylpeä itsestään. Reilu 3 vuoden aikana poika on jäänyt kyllä yökylään reippaasti, muttei isoa maailmaa ole kosketeltu kovinkaan syvältä. Sinne me lähdettiin reippaana tallustamaan. Tai äiti tallusti ja poika makoili leppoisasti pulkassa, vailla huolen häivää. Unikaveri-Tarmo piti ottaa matkaan mukaan, vaatekoriin vahtimaan pientä kulkijaa. "Tänään on jännä päivä", totesi pikkumies lastentarhanopettajan sylissä silmät innokkaina. Äiti sai halin ja ukkeli paineli opettajan perässä tekemään ystävänpäiväkorttia. Huoh.
Nyt yksin kotona ihmettelen tätä aikaa kotona. Vielä 3½ tuntia, ja sitten haen rakkaan kotiin. Pistää kyllä hymyilyttämään, että ensin kaipaan sitä kuuluisaa omaa aikaa, yksin, ilman mitään hälinää. Ja nyt en osaa tehdä mitään! Vaan vuodatan täällä tunnetta, kuinka se pieni ensimmäinen vauva on jo niin iso. :D
Toinen vauva on siskollani hoidossa. En vieläkään saa nostella oikeen mitään tuon leikkauksen takia. Ja kun ei tuo iso pienimies sitä ymmärrä, vaan itkee ja raivoaa vieressä kun äiti ei voi nostaa syliin. Hiljaa hyvä tulee, torstaina tulee täyteen 2 viikkoa, ja nostokielto saa painua roskikseen! :)
Yritän nyt kuitenkin käyttää aikaa hieman hyödyksi ja vähän ommella, rauhassa.

Iloista viikkoa!!!