maanantai 16. huhtikuuta 2012

Olisinkos päivittänyt hieman tätä unohtunutta blogia....No en mä tätä ole unohtanut, montakin kertaa ollut mielessä, MUTTA olen suht tietosesti jättänyt kirjoittelematta. Paljon on tapahtunut taas elämässä. Voisin muutaman sivun taas kirjoittaa siihen mun Elämänkertaani, jota mä monesti olen ajatellu, et varmana sen vielä joskus kirjotan kirjaksi. Voi voi ja aijjaij. Noh, edelleen mun on vaikea vetää sitä avoimuuden rajaa, mitä ja miten tänne kirjoitan. Mutta kattellaan ajan kanssa.

Siitä onki niinkin kauan viime kerrasta aikaa, että oli pienemmän poikasen synttäripäivä juuri tuolloin 12.10. Ja nyt ollaan jo keväässä, mahtavaa!!! Se miksi tää on niin mahtavaa, niin meille haikara tuo juhannuksena kolmannen pienen poikasen :) <3 Jännästi elämä osaa yllättää, omat ajatukset ja suunnitelmat. Mutta tällä saralla kivasti yllättikin :)

Täällä on ihan pienesti laitettu kotia kuntoon uutta nyyttiä varten: pinnasänkyä, hoitopöytää, vaatteita ja vaippoja on näköpiirissä. Kaikkea tarttis hommailla, mutta kerkeehän nuo myöhemminkin. Vaunut ja turvaistuinkin on, mutta muiden nurkissa vielä.

Isompi pienokainen kyselee joka päivä: Syntyykö se huomenna? onko nyt kesä? Ei millään maltettaisi odottaa :) Pienempi pienokainen ihmettelee alta kulmain äitin puhki kuluneita mammaleggingsejä, ja huutaa HYI, laita pois! Hihhih, mitkä naurut siitäkin on saatu. (leggarit meni siis puhki reisistä, kun on vähän näitä kiloja tullut....) liikaa...? :)

Niin saamaton oon myös ollu, ettei ole tullu kuviakaan paljoa otettua. Laturi ollut tyhjänä vaikka kuinka kauan. Nyt se tuolla latautuu, jos sitä sais vähän muistoja näistä ajoista.

Aurinkoisia kevätpäiviä!!!

4 kommenttia:

  1. Kiva kun palasit tänne blogimaailmaan!
    Hurjan paljon onnea, vauvat on ihania! :) Toivottavasti raskaus on mennyt mukavasti, samoin tuo jäljellä oleva odotusaika.
    Tuo avoimuuden raja on sellainen jota itsekin mietin välillä. Omassa blogissani oon aatellu, että kirjoittelen sellaisia juttuja, joita voisin puhella kenelle tahansa. Mutta mullahan pääpaino onkin noissa leipomuksissa...

    Mukavaa viikonloppua! Jään odottelemaan seuraavia postauksiasi. :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kun seurailet näitä jorinoita vaikka edellisestä on niiiiiiin pitkä aika :) Jos tässä hieman ryhdistyisi asian kanssa.
    Mä luulen että toi avoimuus asioiden suhteen tässä sitten kehkeytyy. Ja se kuka ei halua lukea niin pistäköön ruudun kiinni, helppoa :D
    Raskaus on ollut nyt ehdottomasti vaativin, ja tätä tulokas on viimeinen kyllä mun kehon kautta :) Vauvat ja lapset vaan on niin ihania kyllä, että mitäs sitä ei tekisi ;) Montako lasta sulla löytyy? (blogitauko on pehmentäny muistin...)
    Keväistä sunnuntaita!!!

    VastaaPoista
  3. Tottahan mä seurailen. Sulla on kiva tyyli kirjottaa. :)
    Ja tuo on totta, niin kuin sanot, jos joku ei halua lukea niin siihen auttaa pieni klikkaus. Jokainen bloginpitäjä täyttää oman bloginsa juuri niin kuin itse haluaa ja kokee hyväksi.

    Mulla on 3 lasta, kaksi poikaa (-03 ja 04) ja tyttö 08.
    Samoin meni mulla, raskaudet oli kerta kerralta työläämpiä. Asiaan vaikkutti taatusti ihan suoraan vähentynyt levon määrä. ;) Asikoista odottaessa sai töiden jälkeen ottaa tirsat jos siltä tuntu...
    Lapsiluku on kyllä meilläkin täynnä.
    Kun nyt jotenkin osais nämä kasvattaa...
    Oon sitä mieltä, että synnytysvalmennukseen tuhlataan liikaa aikaa; kyllä se tenava aina jostain rööristä ulos saadaan.
    Pitäisivät jotain koulutusta uhmaiän kynnyksellä, samoin kouluunmenevien vanhemmille. Monesti miettii että mitäs nyt, mitä mitäis sanoa ja tehdä, jotta tekis oikein.
    Murkkuikää en tohdi liikaa edes ajatella. :)

    Mukavaa sunnuntaita sinnekin!

    VastaaPoista
  4. Kiitos mukavista sanoista :)

    Juu synnytysvalmennus....siellä esikoisen aikana käytiin pari kertaa, istuttiin rivissä ja katsottiin synnytysasentoja...hmm,melkosen turhaa touhua. Luulenpa että jokainen tietää miten se lapsi sieltä ulos tulee,istuu sitä jakkaralla tai makaa sängyssä :D Ja meillä molemmat on tullut sektiolla, ja siitä ei puhuttu sanallakaan.Annetaan mielikuva siitä ihanan ruusuisesta vauva-ajasta, jossa synnytys on kivuton ja imetys sujuu tietenkin ongelmitta. Ja aina kaikki asiat kuvataan niin, että kysessä olis aina se esikoinen: lepää aina kun pystyt...imetä silloin kun lapsi haluaa...älä anna sotkujen häiritä kodissa, vaan lepää silloinkin, koska vauvasi tarvitsee sinua seuraavalla syötöllä. Puh ja pah, noissa väleissä hoidetaan muut lapset ja niiden tarpeet, koti ja varmaan itseäänkin olis hyvä huoltaa. Kauhee vuodatus :D

    VastaaPoista

Olen kovin iloinen, jos jätät merkin käynnistäsi :)